Tilanne on tämä. Olen oppisopimuksella työpaikassani, jonka luulin olevan juuri se oikea paikka minulle, jossa minulla olisi mahdollisuus edetä, pomot ymmärtäväisiä jne... No nyt tarkasteltuani asiaa lähemmin olen tullut hyvin toisiin ajatuksiin. Minulla ei ole kovinkaan suuria mahdollisuuksia edetä, nykyiselläni en pysty tekemään niin hyvää työtä mihin tiedän pystyväni ja "yhteiset säännöt" eivä päde kaikkiin ja tuntuvat muuttuvan kokoajan. Tottakai tajuan että jokaisessa työssä on ongelmanssa, mutta haluan olla optimistinen ja uskoa että jostain löytyy jotain sopivampaa.

Vilkaan mielikuvituksen omaavana olen tietenkin ennättänyt jo kehitellä kaikenlaista omasta käsityöyrityksestä- tuote-esittelijäksi asti. Työn etsiminen tällä kertaa on helpompaa, sillä nyt  tiedän edes  suurinpiirtein mitä haen, mutta kun toimeen en voi ihan vielä ryhtyä.

Oppisopimus nähkääs. Haluan kovasti tämän paperin ihan vain tulevaisuutta ajatellen. Tiedän nimittäin olevani oikealla alalla- tai oikeastaan työtehtävässä. Ainoastaan todella moni yksityiskohta mättää- onneksi en ole ainoa joka tuntee näin ja ajatuksia pääsee purkamaan.

Olen luvannut itselleni että kesälomalla alkaa uuden työn metsästys varsnkin jos ajokortti ja oppisopimuksen kautta saatu ammtti on kourassa. Ja miks ei olisi nyt vain putkinäkö ja yksi haaste kerrallaan ja koittan olla ajttelemaatta/keskittymättä muuhun.

Jos löydän nopeasti uuden työn niin toivotavsti ei tuo omatunto ala kovasti kiljumaan. Kilttinä tyttönä en nimittäin voi olla ajattelematta että minun kenties pitäisi sinnitellä ainkin vuoden verran nykyisessä paikassani sillä olenhan saanut sieltä koulutuksenkin.

Noh asia kerrallaan ja tänään vielä lepään ja nautin vp:stä